Vielä 1850-luvun puolivälissä ei läskisoosi ollut yleisesti
tunnettu, mutta jo 1880-luvulla yleistynyt suolaläski eli Amerikan läski, myös
masiinaläskinä tunnettu, josta valmistettiin paistinpannussa käristystä, alkoi
yleistyä metsä- ja uittomiesten sekä teollisuusväestön ruokapöydässä.
Vuonna 1896 painetussa Keittokirja suomalaisille kodeille -kirjassa ei
vielä läskisoosin ohjetta ole.
1900-luvun alussa läskisoosi perunoiden kanssa saattoi kuulua maaseudulla
myös aamupalaan.
Kansan kotiruoka vuodelta 1910 on sisältönsä puolesta jo kohtalaisen
moderni, mutta läskisoosin ohjetta ei siitäkään löydy, sen sijaan kylläkin
silavakastikkeen eli sipatin ohje.
Vuosina 1918-1920 Suomelle toimitettu Amerikan apu käsitti viljan lisäksi
läskiä, joka tunnettiin nimellä Wilsonin pinta. Nimi saattoi tulla Woodrow
Wilsonin, tai Wilson´s laarditehtaan mukaan. Wilsonin pinta oli joko
puhdistettua laardia tai, kuten joissain lähteissä mainitaan, sianlihaa jonka
rasvakerros oli jopa 10 cm.
1920 ja 1930-luvulla sianlihakastike oli jo yleinen ruokalaji sekä
työläis- että toimihenkilöperheiden ruokapöydässä.
Yli 600-sivuinen teos Keittiökirja (WSOY, 1927) sisältää jopa kaksi silavakastikkeen
ohjetta. Ensimmäinen versio sisältää savustettua sianlihaa, vettä ja
vehnäjauhoa. Toinen tuoretta sianlihaa, vehnäjauhoa ja
nesteenä maitoa tai kermaa. Perinteisenä
läskisoosina niitä ei voi kuitenkaan pitää.
Vihdoin Pienviljelijäemännän keittokirjassa vuodelta 1932 (WSOY) on sianlihakastikkeen
ohje. Vuoden 1933 Kotiruoka-keittokirja ei tunne läskisoosia eikä
sianlihakastiketta, mutta sipatti-ohje kirjassa on.
Vasta 1950-luku näyttää olleen varsinainen läskisoosin vuosikymmen.
Läskisoosi oli ykkössijalla suomalaisten suosikkiruokalajeista. Onkohan niin,
että suurista ikäluokista tuli niin suuria juuri läskisoosin voimalla. Näyttää
vahvasti siltä, että läskisoosin suosio ja syntyvyysluvut kulkevat käsi
kädessä.
Wilsonin laardiämpäri
Useista lähteistä koonnut: Apulaisvarapääsihteeri
Suuret kiitokset Helsingin Kaupunginkirjastolle heidän antamastaan avusta:
http://www.kysy.fi/
Lisätty 29.5.2014
Sanan "masiinaläski" olen kuullut joskus lapsena, mutta en ole löytänyt sitä mistään tietosanakirjoista tai muusta kirjallisuudesta, kunnes .....
Googlasin sanan "maskinfläsk" ja silloin tärppäsi:
https://archive.org/stream/frnpojkochgubb00schr/frnpojkochgubb00schr_djvu.txt
Mikäli joku lukijoista muistaa nähneensä jossain sanan "masiinaläski", olisin kiitollinen tiedosta.
Esimerkiksi Kalle Päätalon ystävät, koittakaa muistella!
Apulaisvarapääsihteeri
mistä tuo "masiinaläski" nimitys tuli?
VastaaPoistaTarina kertoo että sian rasva kuorittiin koneellisesti (masiina), jonka jälkeen sika päästettiin kasvattamaan uutta rasvakerrosta.
VastaaPoistaMuistelo 60 luvulta..
VastaaPoistaKoulussa rehtorimme aikaa nyt jo mananmailla maanneella oli tapana Kotalassa pitää kyselytunti jolloinka oppilaat kysyivät ja rehtori meille Uuraisten alueen perämettäläisille vastaili milloin varmana tiedostansa, milloinka taas kyseenalaistaen kysymyksen oikeellisuuden, mutta yhtäkaikki tunnit olivat mielenkiintoisia ja pitivät mielen poissa seuraavan tunnin matikantehtävä kauheuksista.
No masiinaläskistä kysyttäessä oli varmaa tietoa että se oli Ameriikan ruoka avustuksia pula aikoina Suomeen ja vakiinnutti myös itsensä siirtomaatavara kauppa kamaksi, ollen sellaista paremmin säilyvää sekä ravitsevan herkullista ja ruokakeskusteluissa ylimmän ulkomaan tuotteen tittelin saaja sivuseutujen ja korvenmiesten sekä myöskin naisten ruokakulttuuriin.
Purkki läskiä ja kuulemmä niin paksusta siasta leikattua ettei puukonterä lihaan ylettynyt, niin oli suurta ja makoisaa jenkkipoikien touhu ja sian kasvatus myöskin mm siellä lännellä.
Ei se ollut siis intiaaniheimojen peminkaania, vaan suuriin peltirasioihin pakattua tuhtia ilmeisesti jotenkin esikypsennettyä sian laardia.
Eka kerran törmäsin masiinaläski nimikkeeseen kenties suomen parhaassa poikain seikkailu kirjassa(mikseipä tyttöjenkin) A.E Ingmanin "Rimpisuon usvapatsaassa" missä sankarit Matti ja Jussi pohtivat ohimennen tuota samaa asiaa mitä kysyjätkin.
Toinen kerta Vento Virtalan 1800-1900 luvun taitteen uittomuistelmissa "Uitos ollaan" missä miehet uittivät kevätjäiden joukossa tukkilauttoja koskia ja purojokia pitkin Killinkosken ja Ähtärin korpimailla ja uiton lomassa ruokaillessaan nauttivat paksuina siivuina mustan kahvin ja ruisleivän kera tuota taivaallista Ameriikan silavaa saaden uutta voimaa kintereisiinsä ja tehoa hauiksiinsa.
Omasta ja edustamani järjestön puolesta haluan lausua suuret kiitokset mainiosta kirjoituksestasi.
PoistaLisäksi vielä erikoiskiitos siitä, että palautit mieleeni tuon nuorena lukemani kirjan "Rimpisuon usvapatsas".